Paluu pääsivulle Kooste 116. // 30.5.2018
.
Hyvin pursuhopeatäplän näköinen perhonen tarjoutui ruohikkoisella metsäaukiolla kuvattavaksi 30.5.2018 Savonlinnassa. Otin siitä muutamia kuvia. Kun tein siitä nettikuvaa, huomasin, että tämä poikkeaa tavallisesta pursuhopeatäplästä. Lajin tunnistuspisteet keskiruumiin molemmin puolin olivat kuten niittyhopeatäplällä ja pursuhopeatäplällä, mutta pienikokoisemmat.

- Siiven kärjen täplät olivat erittäin jykeviä tummia kolmioita ja isokokoisemmat kuin pursuhopeatäplällä.
- Forsman - Vesikko Päiväperhoset opaskirjasta löytyi s. 138 mielestäni täsmälleen samanlainen perhonen.
- Minun ottamani kuvan voisi vaikka panna sinne oppaan kuvan tilalle, niin samannäköisiä kuvia olivat.
- Tuon oppaan perhonen oli "Lehtohopeatäplä (Boloria titania) ". Minä hyväksyin sen.

Tuo perhosopas toteaa: "Hyvin harvinainen ja paikoittainen Etelä-Suomessa, josta tunnetaan hajanaisia pienkantoja mm. Pirkanmaalta, Itä-Uudeltamaalta ja Kakkois-Suomesta. Erittäin uhanalainen, rauhoitettu. Lentoaika heinäkuu, päälentoaika kuun puolivälissä." Tuosta lentoajasta huolimatta nimesin tämän perhosen Lehtohopeatäpläksi (boloria titania). Savonlinna 30.5.2018. Paikka on se pieni metsäaukio, johon Karhuvuoren luontopolulle menevät henkilöt jättävät autonsa. Samassa paikassa olen kuvannut myös harvinaisen karttaperhosen tänä keväänä ja myös viime kesänä.

Lähetin tämän kuvan erittäin pätevälle taholle tunnistettavaksi. Alan asiantuntija Tukholmassa oli tunnistanut tämän kuitenkin Pursuhopeatäpläksi (Boloria Eufrosyne). Aikaisemmin kuvaamani pursuhopeatäplät ovat muistuttaneet enemmän niittyhopeatäpliä, niin että on ollut vaikea erottaa niitä niittyhopeatäplästä. Tällä yksilöllä oli erityisen jykevät ja paksut nuo tumman kuviot, niittyhopeatäplällä ne ovat hyvin siroja kuten V tai A kirjaimet. Tämä lentoaika sopii kyllä pursuhopeatäplälle. Pursuhopeatäplien täplien koko ja muoto näyttää suuresti vaihtelevan. Lentoaika on tässä parempi peruste. Aikaisemmin olen kuullut arvion, että vaikeissa tapauksissa tarvittaisiin DNA vertailu erottamaan pursuhopeatäplän ja niittyhopeatäplän, tällöin on kysymyksessä pursuhopeatäplä, jolla nuo tummat kuviot ovat lähellä niittyhopeatäplän vastaavia.

.

.
Tätä arvelin ensin pursuhopeatäpläksi, mutta katseltuani internetistä lehtohopeatäplän kuvia totesin, että tämäkin voi olla lehtohopeatäplä. Niiden väritys hieman vaihtelee yksilöllisesti. Kumpi lienee, myös pursuhopeatäpliä on jo liikkeellä. Tämä lienee eri yksilö kuin tuo edellä oleva perhonen. Niittyhopeatäplän kyllä erottaa hyvin niistä selvän V-kirjain täplän perusteella. Sama kuvauspaikka kuin edellä. Karhuvuoren luontopolku, Savonlinna 30.5.2018.

.

.
Tätä voisi sanoa "Ongelma-Hopeatäpläksi".
- jättimäisen suuret tunnistustäplät molemmin puolin takaruumista
- äärimmäisenä siiven kärjessä kuin maton hapsutus valkoisella, ei aivan yhtenäinen, tummin välein.
- sitten suurten vieri vieressä olevien tummien puolipallojen muodostama tumma rivi.
- siitä seuraavana myös pienten puolipallojen muodostama rivi, niin että väliin jää vaalea täplä.
- erityisen pitkän näköiset tuntosarvet.
- poikkeuksellisen tummakarvainen yksilö.
- epäilyttää nimetä mitään tarkkaa lajia!
Sama kuvauspaikka kuin edellä. Karhuvuoren luontopolku, Savonlinna 30.5.2018.

.

.
Tämä isokokoinen perhonen istui koivun lehdellä, joka oli melko korkealla ja jota tuuli heilutteli. Sain sen kuitenkin kuvattua joten kuten. Siipiväli näytti olevan arviolta noin 10 cm. Tunnistin tämän vihdoin nastakehrääjän naaraaksi (Aglia tau). Olinkin kuvannut saman perhosen vuosia sitten ja kuva oli vielä tallessa. Erään lähteen mukaan tämä on Suomen kansallisperhonen. Naaras on suurikokoisempi kuin uros. Tässä kuvassa on naaras. Lajista ei voi erehtyä, kuva on niin selvä. Punkaharju, Taipaleenlahti 1.6.2018.

.

.
Tässä tuo mainitsemani vuosia sitten ottamani kuva nastakehrääjästä, myös siinä on naaras. Selvästi sama perhonen. Hyvin helppo tunnistaa. Tällä perhosella on kuvaamistani perhosista suurin siipiväli. Lähteiden mukaan naaraalla voi olla 92 mm, mutta käytännössä voi olla tuota suurempikin lukema. Punkaharju, Taipaleenlahti, kuvattu vuosia sitten.

.

.
Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) on helppo tunnistaa tikkumaisen laihasta olemuksestaan. Yleensä täällä tapaa pikkulampikorentoja vasta kesäkuun puolella. Nyt on erikoistapaus - erityisen lämmin toukokuu. Kuvauspaikka Karhuvuoren luontopolku, Savonlinna 30.5.2018.

.

.
Pikkulampikorento naaras (Leucorrhinia dubia F) on tukevampi kuin koiras, eikä sillä ole punaisia täpliä. Tätä naarasta tapaa paljon harvemmin kuin koirasta. Kapeat täplät erottavat isolampikorennon naaraasta. Kuvauspaikka Taipaleenlahti, Punkaharju (Savonlinna) 2.6.2018.

.

.
Toukokuun helleaalto on saanut jo muutamat puolukatkin kukkimaan. Punkaharju (Savonlinna) 1.6.2018.

.

.
Talvinen maisema Savonlinnasta Haapaveden puolelta. Kuva 20.1.2014.

.

Paluu pääsivulle Paluu sivun alkuun